Ajok. tuomarikurssi LAUANTAINA 11.8.

Vaikka tapahtumakalenteri kovasti väittää näitä päiviä sunnuntaiksi, päivämäärät ovat oikeat.

Hirv. vanhat palkintotuomarit 19.7.-12 klo 18.00 Kotvalassa, sekä Pihtipudas 27.7.-12 klo 18.00.

Uudet ja vanhat 12.8.-12 klo 10.00 Kotvalassa.

Kaikkien ylituomareiden on käytävä jatkokoulutus mikäli heillä on tehtäviä. Rt:nä voi toimia vain jos on käynyt jatkokoulutuksen tai ollut kokeessa kakkostuomarina.

Ajatus on että Viitasaarella ja Pihtiputaalla järjestetään jo heinäkuun puoleella kortillisten tuomateitten jatkokoulutukset ja sitten elokuussa niin uusille kuin vanhoillekin tuomareille omansa. Kortillisten koulutus kestää n.2 tuntia keskusteluista riippuen.

Karhu kurssia emme todennäköisesti pidä koska 2013 on tulossa uudet säännöt, jossa koe pisteytetään.

Kahden koiran jänisjahti

Elettiin –70 luvun loppua johon tämä tosi kertomus pohjautuu. Suomenajokoira Turo ja Dreeverinarttu Pimu elelivät naapureina tapailematta kesäisin toisiaan, mutta kun syksyn merkit alkoivat ilmestyä maastoon ja kun lupa-aika koitti alkoi kuuntelu aamuisin mistä toisen ääni alkoi kuulua, sinne oli päästävä toisenkin.

Naapurini Olli kertoi että Pimu istui tuvan penkillä tuuletusikkunan vieressä kuuntelemassa josko Turo olis saanut jänön ylös ja kun ajo alkoi ryntäsi Pimu ulko-ovea päin sellaisella vauhdilla että ovi lensi auki ja huutoa tuli.

Oli syksyinen aamu aste pari pakkasella, päästin Turon heti pihasta irti ja suunnattiin pappilan maalle joka oli kymmenisen vuotta sitten poltettu joten männynsiemen oli päässyt otolliseen maaperään ja taimi oli ehtinyt jo lähes miehen mittaan.

Kävelin tutun passipaikan tuntumaan, joka oli tuollainen pikkuisen linja-auton kokoinen kivi, josta näki matalan taimikon yli hyvin, aamu oli lähes tyyni, usvaa oli laskeutunut pienen suon ylle.

Teeret kutratti vuorella, jostakin kuului maitotonkan kolina, samassa aamun rauha rikkoontui kun ajo alkoi Pohjolan pellon reunasta,- päästipä pupu lähelle kun lähtö haukku on pelkkää kiljumista, muutaman minuutin päästä ajo kuitenkin tasaantuu, ei tullut syliin vaan lähti Valkeisten suuntaan.

Ei ehtinyt pulssi tasaantua kun Pimun kiljunta kuuluu naapurista ja vaikka koira on vasta siirtymätaipaleella niin ääntään tuntuu jo availevan, luulis että samaa jälkeä se lähtee toinenkin ajoon matkaan, mutta eipä vaan lähtenyt oli oppinut että kyllä se pupu jossain vaiheessa päivää palaa makuukselleen. Pimun löytäessä ajojäljen se haukkui hetken ja sitten hiljeni, näin kun se kiersi minun ohitseni kaikessa rauhassa, pysähtyi ja kyykistyi aamu pissille kun ei sitä silloin lähtiessä muistanut, haisteli ilmaa ja kuunteli että hyvin siellä naapuri rallattaa.

Ajo kaartoi pienen vehkosen rannan kautta takaisin päin ja paineli minusta ja Pimusta reilun parinsadan metrin päästä ohi, siitä ei narttu hermostunut vaan jatkoi tarkkailuaan.

Nousin kivelle josta sain paraatipaikalta seurata tapahtumia, joista Olli oli jo puhunut, nyt metsästyksestä oli tullut sivuseikka. Pimu lähti siihen suuntaan mistä ajo meni, verkalleen ja kuunnellen, hävisi näkyvistä taimikon sekaan.

Ajo kulki lähtöpaikan suuntaan, mietin että miksi Pimu lähti poispäin, ajo kierteli pellon reunoja ja olipa pieniä katkoksiakin välillä, mutta noin tunnin kiertelyn jälkeen ajo tuntui tulevan kohti, terästyin ja otin pyssyn hollille kun tuo Pimukin läksi pois niin vois siitä jänöstä paistinkin tehdä.

Koiralla oli hukka eikä ääntä kuulunut, näin kun Pimu ilmestyi selkäni takaa ja katosi kuin taikaiskun voimasta sillä aikaa kun katsoin toisaalle, kului hetki eikä vieläkään missään kunnes huomasin jäniksen haulikkohollin takarajalla, pieni ehkä keväinen poikanen se siinä nousi takajaloilleen ja kuunteli Turon suuntaan joka sai taas juonesta kiinni ja korpi raikui moniäänisesti päätin etten ammu kun on poikanen, menköön kuunnellaan ajoa.

Jänis tuli hyvin lähelle kiveä ja nousi taas takajaloilleen ja kuunteli ajon suuntaan, ehkä noin kolmen metrin päästä jäniksestä Pimu kimposi näkyviin ja kiljuen säntäsi kohti jänistä joka ei oikein tiennyt mitä tapahtuu, kun se vihdoin tajusi tilanteen ja yritti pakoon sai Pimu sen jalasta kiinni jolloin kaikki kolme kiljuivat yhtä aikaa, jahti oli päättynyt.

Laskeuduin kiveltä toiselle puolelle tapahtumapaikkaa ja kun menin paikalle että josko se antais jänön mulle niin näin kun se vei saalistaan jäniksen tulosuuntaan, pitihän saalis jakaa kaverin kanssa, en puuttunut asiaan sen kummemmin, olishan se ollut vääryys viedä saalis työnkin tehneiltä.

Kun mietin mistä Pimu tiesi jäniksen tulosta, niin ymmärsin että se oli tuulen alla ja haistoi jäniksen jolloin se piiloutui koska en nähnyt koiraa jäniksen tulohetkellä, nerokasta.

Kukapa väittää että ajokoirat on tyhmiä, taitaa olla aika vaikea näyttää toteen, mutta se että mitä ajokoira miettii isännästään on helppo todistaa. tv. ilipo